No kevätjuhla kylläkin oli jo, mutta eihän tämä myöhäisherännäinen mun-lapsi-on-ekaa-vuotta-tarhassa -äiti tajunnut viedä sinne mitään lahjaa, huoh. (Onneksi en ollut ainoa ;) Noh, viimeinen päiväkotipäivä ennen kesätaukoa koittaa kohta, ja silloin mä säväytän huikean hienoilla lahjoilla :D
Mikäs se hieno lahja sitten voisi olla? Päiväkotiin on varmaankin sopimatonta viedä laatuviinejä? Suklaa sopii paremmin jouluun. Muistikirja, jossa olisi kannessa meidän naperon askartelema tai piirtämä kuva (note to myself: ensivuonna aloitan ajoissa, ja tehdään tämä). Kukat on aina ihania. Niitä he varmaankin saavat aika monta kappaletta keväällä kuitenkin... Taidan päätyä johonkin syötävään tai juotavaan. Hienoa ja tyylikästä olisi tietysti hankkia jotain kotimaista, luomua, lähituotettua, tyylikkäässä pakkauksessa. Jotain säilyvää.
Yksi juttu, joka pisti silmääni jo aiemmin, oli mehut. Meidän lähikaupassa oli muutamia ihan tyylikkäitä "vähän parempia" mehuja. Yksi oli juurikin kotimaista ja luomua, mutta sitä ei sillä kertaa ollut riittävän monta pulloa. Toista "fiinimpää" laatua olisi ollut neljää erilaista, joten olisi saanut jokaiselle (3 hoitajaa + työharjoittelija) yksilöllisen lahjan. Mutta se oli ruotsalaista, Brönneby tai jotain sinnepäin. Näiden hinta oli 5-7 €, eli ihan kohtuullinen mielestäni. Täytynee tehdä viikonloppuna ostosretki isompaan kauppaan, jotta saan tarpeeksi monta pulloa sitä kotimaista luomua. Sitten pullojen kaulaan kaunista lahjanauhaa, ja pienet pakettikortit, jotka varmaan sentään onnistumme itse piirtämään viikonloppuna (pieni säästö tässä kohtaa).
Tällaisen lahjan ottaisin itsekin mielelläni :)
Kevätterveisin,
Nina
P.S. Yritän napata pulloista kuvan, kunhan saan ne hankittua.
P.P.S. No enhän muistanut niitä kuvata. Mutta löysin ne netistä, kyseessä Kaskein Marja -niminen valmistaja, ja nämä mehut löytyvät Luomumehu-otsikon alta. Etiketissä oli kiva lintukuva ja teksti "Pysy iloisena" Ihan S-Marketin hyllystä löytyy ainakin meilläpäin.
perjantai 29. toukokuuta 2015
tiistai 19. toukokuuta 2015
Puuteriostoksilla
Mikä ihme siinäkin on, että aina kun löytyy hyvä kosmetiikkatuote ja sitä tottuu käyttämään, niin eikös tuote poistu markkinoilta tai siitä lanseerataan "paranneltu" versio, joka oikeasti on pilattu versio. Näin kävi minulle puuterin kanssa. Meikeissä olen vannoutunut Lumenen käyttäjä. Tykästyin vuosia sitten siihen sinisessä rasiassa olevaan puuteriin, jonka kannessa on kaunokirjoituksella L-kirjain. Ja yhtäkkiä sitä ei löytynytkään enää mistään...
Suurimman järkytyksen ja surun mentyä ohi kokosin itseni ja tepastelin lähimpään puotiin etsimään korvaavaa tuotetta. Lumene-hyllylle kuinkas muuten. Siellä huomioni kiinnitti CC Color Correcting Powder -niminen tuote. Rasia ei ollut ollenkaan sellainen, johon normaalisti ihastuisin, vähän sellaisen teini-maybellinen näköinen. Mutta tuotelupaus oli vakuuttava. Kuusi kohtaa, alkaen ihon värin tasoittamisesta kosteuttamiseen. Kaikki ihan oleellisia pointteja. Joten päätin kokeilla.
Puuteri on nyt ollut käytössä muutaman viikon, ja on kyllä ollut lupauksen mukainen. Hyvä pitävä väri, ja todellakaan ei kuivata ihoa samalla tavalla kuin useimmat muut puuterit. Sopii siis hyvin tällaiselle varhaisnelikymppiselle normaalin ihon omaavalle. Voin kyllä kuvitella, että muunkinlaiset ihotyypit voisivat tästä tykätä.
Mutta sitten se iso miinus. Puuterivippa. Minun mielestäni se on aivan järkyttävä. Siis ihan kuin tarkoituksella olisi kehitetty villasukan ja herkkusieniviipaleen välimuoto??? Paksu köntys, jolla ei mitenkään saa puuteria levitettyä nätisti kasvoille. Onneksi vippoja myydään irtotavarana, mutta olisihan se mukava, että kalliin meikkituotteen ostaessaan saisi myös toimivat lisäosat mukaan. Mur mur. Mutta joo... Lumene CC - puuteri on erinomainen tuote, kehitystä kaipaavassa paketissa.
Kaunoisin terveisin,
Nina
P.S. Hinta oli edullisin Prismassa, kun tein vertailua Citymarket-Prisma-Sokos -akselilla. Cittarissa kuitenkin näyttää olevan usein varsin hyviä Lumene -tarjouksia, jos on aikaa odotella. Olen toisinaan harmstrannut sieltä varastoonkin.
Suurimman järkytyksen ja surun mentyä ohi kokosin itseni ja tepastelin lähimpään puotiin etsimään korvaavaa tuotetta. Lumene-hyllylle kuinkas muuten. Siellä huomioni kiinnitti CC Color Correcting Powder -niminen tuote. Rasia ei ollut ollenkaan sellainen, johon normaalisti ihastuisin, vähän sellaisen teini-maybellinen näköinen. Mutta tuotelupaus oli vakuuttava. Kuusi kohtaa, alkaen ihon värin tasoittamisesta kosteuttamiseen. Kaikki ihan oleellisia pointteja. Joten päätin kokeilla.
Puuteri on nyt ollut käytössä muutaman viikon, ja on kyllä ollut lupauksen mukainen. Hyvä pitävä väri, ja todellakaan ei kuivata ihoa samalla tavalla kuin useimmat muut puuterit. Sopii siis hyvin tällaiselle varhaisnelikymppiselle normaalin ihon omaavalle. Voin kyllä kuvitella, että muunkinlaiset ihotyypit voisivat tästä tykätä.
Mutta sitten se iso miinus. Puuterivippa. Minun mielestäni se on aivan järkyttävä. Siis ihan kuin tarkoituksella olisi kehitetty villasukan ja herkkusieniviipaleen välimuoto??? Paksu köntys, jolla ei mitenkään saa puuteria levitettyä nätisti kasvoille. Onneksi vippoja myydään irtotavarana, mutta olisihan se mukava, että kalliin meikkituotteen ostaessaan saisi myös toimivat lisäosat mukaan. Mur mur. Mutta joo... Lumene CC - puuteri on erinomainen tuote, kehitystä kaipaavassa paketissa.
Kaunoisin terveisin,
Nina
P.S. Hinta oli edullisin Prismassa, kun tein vertailua Citymarket-Prisma-Sokos -akselilla. Cittarissa kuitenkin näyttää olevan usein varsin hyviä Lumene -tarjouksia, jos on aikaa odotella. Olen toisinaan harmstrannut sieltä varastoonkin.
perjantai 15. toukokuuta 2015
Biojätepussit -halvalla vai ilmaiseksi?
Meikäläistä kun ärsyttää kaikki riistohinnat, niin viimeisimpänä sapetuksen aiheena on ollut biojätepussit. 10 senttiä kappale??! Lidlissä??! Kuka hullu tuollaisia hintoja maksaa, ja vielä halpamyymälä pitäisi olla. Muualla on varmaan vielä kalliimpaa.
Onneksi postiluukusta tulee ilmaiseksi kaikenlaista paperia, josta voi askarrella mokomat pussit itse. Rikasta elämää -blogin Veera on postannut aiheesta Facebook-sivullaan tässä hiljattain. Siellä on kuva varsin napakan näköisistä pusseista. Arvostan! Itse taittelen kiireissäni vähän heppoisempia versioita. Kääräisen sanomalehdestä tuutin/tötterön niin, että paperi kääntyy neljä kertaa. Ja taitan pohjaan jäävän terävän "piikin" tylpäksi, jolloin pussiin muodostuu leveämpi pohja. Tämä viritelmä vaatii pääsääntöisesti muovipussin tai jotain muuta suojaa alleen, muuten on ämpärin pohjalla äkkiä sotku.
Toinen helppo versio, jota meillä käytetään, on kaupan bio-hedelmäpussit. Kaikissa kaupoissa niitä ei valitettavasti vielä ole, mutta meidän lähikaupassa onneksi on. Eli valitsen biopussin, silloin kun niitä on saatavilla ja kyseessä sellainen kasvikunnan tuote, jonka joka tapauksessa pakkaisin pussiin, esim. tomaatit. Hintatarra on hiukan hankala juttu. Sitä ei saa mitenkään järjevästi myöhemmin irrotettua, niin että pussi pysyisi ehjänä. Olen liimannut tarran joko pussin sankaan tai yläreunaan sellaiseen kohtaan, josta se on näppärä leikata pois. Tunnustan, joskus on unohtunut se tarra kyllä pussin pohjaankin... en tiedä miten iso ympäristörikos se on - eihän se hyvältä kuulosta, että biojätteeseen menee tarroja :/ Lupaan tsempata ja pyydän sitä kaikilta muiltakin - onhan tämä meidän kaikkien yhteinen maapallo ja tulevaisuus!
Nyt takaisin arkeen ja kustannusanalyysiin: meidän perheessä biojätettä kertyy noin 1 pussi / päivä. Joten kaupasta ostettuna se tekisi noin 330 pv *0,10 € = 33 € / vuosi. Ihan hyvä säästö. Käytin laskennallisena vuosikulutuksena 330 päivää, sillä olemme silloin tällöin lomamatkoilla, sukuloimassa, ymv., jolloin ei tietenkään biojätettäkään kerry.
Terveisin,
Nina
Onneksi postiluukusta tulee ilmaiseksi kaikenlaista paperia, josta voi askarrella mokomat pussit itse. Rikasta elämää -blogin Veera on postannut aiheesta Facebook-sivullaan tässä hiljattain. Siellä on kuva varsin napakan näköisistä pusseista. Arvostan! Itse taittelen kiireissäni vähän heppoisempia versioita. Kääräisen sanomalehdestä tuutin/tötterön niin, että paperi kääntyy neljä kertaa. Ja taitan pohjaan jäävän terävän "piikin" tylpäksi, jolloin pussiin muodostuu leveämpi pohja. Tämä viritelmä vaatii pääsääntöisesti muovipussin tai jotain muuta suojaa alleen, muuten on ämpärin pohjalla äkkiä sotku.
Toinen helppo versio, jota meillä käytetään, on kaupan bio-hedelmäpussit. Kaikissa kaupoissa niitä ei valitettavasti vielä ole, mutta meidän lähikaupassa onneksi on. Eli valitsen biopussin, silloin kun niitä on saatavilla ja kyseessä sellainen kasvikunnan tuote, jonka joka tapauksessa pakkaisin pussiin, esim. tomaatit. Hintatarra on hiukan hankala juttu. Sitä ei saa mitenkään järjevästi myöhemmin irrotettua, niin että pussi pysyisi ehjänä. Olen liimannut tarran joko pussin sankaan tai yläreunaan sellaiseen kohtaan, josta se on näppärä leikata pois. Tunnustan, joskus on unohtunut se tarra kyllä pussin pohjaankin... en tiedä miten iso ympäristörikos se on - eihän se hyvältä kuulosta, että biojätteeseen menee tarroja :/ Lupaan tsempata ja pyydän sitä kaikilta muiltakin - onhan tämä meidän kaikkien yhteinen maapallo ja tulevaisuus!
Nyt takaisin arkeen ja kustannusanalyysiin: meidän perheessä biojätettä kertyy noin 1 pussi / päivä. Joten kaupasta ostettuna se tekisi noin 330 pv *0,10 € = 33 € / vuosi. Ihan hyvä säästö. Käytin laskennallisena vuosikulutuksena 330 päivää, sillä olemme silloin tällöin lomamatkoilla, sukuloimassa, ymv., jolloin ei tietenkään biojätettäkään kerry.
Terveisin,
Nina
sunnuntai 10. toukokuuta 2015
Ruokavaraston tyhjennys ja muutto -update
Täällä sitä yritetään vimmatusti saada kulutettua ruokavarastoja pois ennen muuttoa. Vanhaksi menevät on jo aikalailla käytetty, mutta nyt olisi tarkoitus kuluttaa myös painavat säilykkeet pois. Tässä muutamia käytettyjä ja jonossa olevia säilykeateriaratkaisuja:
Eilen tein chili con carnea. Siihen sain käytettyä tölkit tomaattimurskaa ja papuja.
Lämpimät voileivät, joissa on päällä tomaattia, kidney-papuja ja juustoa ovat tosi hyviä, niitä siis teen iltapalaksi jossain välissä.
Hernerokka on ihan hyvää perusarkiruokaa. Tykkään höystää sitä sipulisilpulla ja valkosipulimurskalla. Tällä kertaa ajattelin lisätä joukkoon rapeaksi paahdettua pekonisilppua.
Tonnikala-makaronilaatikko on meidän perheen kestosuosikki. Se on oikeasti niin paljon parempaa kuin miltä kuulostaa. Suosittelen kokeilemaan! Käytän reseptiä, jonka nappasin joskus vuosia sitten kaurapastapussin kyljestä:
1 l vettä
1 liemikuutio (kasvisliemi on hyvä)
5 dl kaurapastaa (hinta laskee jos käyttää kokonaan tai osittain edullisempaa makaronia)
2 tl öljyä
1 sipuli
1 tlk tonnikalaa (ohjeessa oli tonnikala öljyssä, mutta vedessä olevasta tulee minun makuun parempaa)
1 dl hienonnettua tuoretta tilliä tai 1 rkl kuivattua tilliä
1/2 tl sitruunapippuria
1 tl suolaa
Munamaito:
2 munaa
4 dl maitoa
Pinnalle.
1-2 dl juustoraastetta
1. Keitä pastaa 4 minuuttia liemikuutiolla maustetussa vedessä. Valuta lävikössä.
2. Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä pannulla.
3. Kaada esikeitetty pasta voideltuun uunivuokaan (tilavuus n.2 l). Lisää tonnikala (öljyineen), hienonnettu sipuli, tilli ja mausteet. Sekoita.
4. Sekoita munamaidon aineet ja kaada vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
5. Kypsennä 200 asteessa uunin keskitasossa noin 45 minuuttia.
Valmistusta voi nopeuttaa hiukan käyttämällä valmiiksi maustettua tonnikalaa, jolloin mausteet voi jättää poiskin. Juustoraasteen voi korvata levittämällä laatikon päälle valmiiksi siivutettuja juustoviipaleita. Nämä toimet eivät alenna kustannuksia, mutta säästävät hiukan aikaa. Viimeisimpään versiooni sekoitin kolmen erilaisen pastapussin jämät, ja siitä tuli ihan hauskan näköinen ruoka. Siinä oli muistaakseni täysjyväpenneä, -fusillia ja pieneksi pätkittyä spaghettia.
Näkkäripaketteja on kaapeissa useampia ja ne kuluvat nopeasti ilman kummempaa projektoimistakin. Puoliso pitää siitä ja minä ja Kolmevuotiaskin aina silloin tällöin tykätään rouskuttaa.
Riisinuudeli on vähän ongelmallinen. Ostin sitä hetken inspiraatiosta, ja ei ole tullut käytettyä. Sehän ei sinänsä paina juuri mitään, mutta silti haluaisin päästä siitä eroon. Se ei maistu millekään eikä varmaankaan ole kovin ravinteikastakaan. Ja yhdestä paketista tulee vielä vaikka kuinka monta annosta. Ehkä teen siitä jotain evästä töihin. Kyllä se menee, jos ei muuta ole...
Jotenkin mietityttää kyllä koko projektin mielekkyys. Miksi käyttää säilykkeet ennen muuttoa? Ostan kuitenkin vastaavat tuotteet uuteen kotiin. Ihan samahan se olisi kantaako ne herkkusieni- ja hernerokkapurkit muuttokuormassa vai erikseen kauppakassissa uudesta lähikaupasta kotiin. Saman verran ne kuitenkin painavat :D
Muuttoprojekti etenee. Ollaan viety uuteen kotiin jo muutamia autolastillisia tavaraa ja muutamia pienempiä kalusteitakin. Farkkumalliseen henkilöautoon mahtuu ihan kivan kokoinen kuorma, kun takapenkit laskee alas. Ollaan aloitettu sillä periaatteella, että viedään kaikkea sellaista mitä ei seuraavan kahden kuukauden aikana tarvita. Ja kuinka ollakaan valtaosa meidän tavaroista tuntuu olevan sellaista... Uusi koti on isompi kuin nykyinen, muutetaan kolmiosta neliöön, joten sen puoleen ei ole ongelmaa saada tavaroita mahtumaan.
Ihanaa, aurinkoista äitienpäivää toivottaen,
Nina
Eilen tein chili con carnea. Siihen sain käytettyä tölkit tomaattimurskaa ja papuja.
Lämpimät voileivät, joissa on päällä tomaattia, kidney-papuja ja juustoa ovat tosi hyviä, niitä siis teen iltapalaksi jossain välissä.
Hernerokka on ihan hyvää perusarkiruokaa. Tykkään höystää sitä sipulisilpulla ja valkosipulimurskalla. Tällä kertaa ajattelin lisätä joukkoon rapeaksi paahdettua pekonisilppua.
Tonnikala-makaronilaatikko on meidän perheen kestosuosikki. Se on oikeasti niin paljon parempaa kuin miltä kuulostaa. Suosittelen kokeilemaan! Käytän reseptiä, jonka nappasin joskus vuosia sitten kaurapastapussin kyljestä:
1 l vettä
1 liemikuutio (kasvisliemi on hyvä)
5 dl kaurapastaa (hinta laskee jos käyttää kokonaan tai osittain edullisempaa makaronia)
2 tl öljyä
1 sipuli
1 tlk tonnikalaa (ohjeessa oli tonnikala öljyssä, mutta vedessä olevasta tulee minun makuun parempaa)
1 dl hienonnettua tuoretta tilliä tai 1 rkl kuivattua tilliä
1/2 tl sitruunapippuria
1 tl suolaa
Munamaito:
2 munaa
4 dl maitoa
Pinnalle.
1-2 dl juustoraastetta
1. Keitä pastaa 4 minuuttia liemikuutiolla maustetussa vedessä. Valuta lävikössä.
2. Kuullota hienonnettu sipuli öljyssä pannulla.
3. Kaada esikeitetty pasta voideltuun uunivuokaan (tilavuus n.2 l). Lisää tonnikala (öljyineen), hienonnettu sipuli, tilli ja mausteet. Sekoita.
4. Sekoita munamaidon aineet ja kaada vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
5. Kypsennä 200 asteessa uunin keskitasossa noin 45 minuuttia.
Valmistusta voi nopeuttaa hiukan käyttämällä valmiiksi maustettua tonnikalaa, jolloin mausteet voi jättää poiskin. Juustoraasteen voi korvata levittämällä laatikon päälle valmiiksi siivutettuja juustoviipaleita. Nämä toimet eivät alenna kustannuksia, mutta säästävät hiukan aikaa. Viimeisimpään versiooni sekoitin kolmen erilaisen pastapussin jämät, ja siitä tuli ihan hauskan näköinen ruoka. Siinä oli muistaakseni täysjyväpenneä, -fusillia ja pieneksi pätkittyä spaghettia.
Näkkäripaketteja on kaapeissa useampia ja ne kuluvat nopeasti ilman kummempaa projektoimistakin. Puoliso pitää siitä ja minä ja Kolmevuotiaskin aina silloin tällöin tykätään rouskuttaa.
Riisinuudeli on vähän ongelmallinen. Ostin sitä hetken inspiraatiosta, ja ei ole tullut käytettyä. Sehän ei sinänsä paina juuri mitään, mutta silti haluaisin päästä siitä eroon. Se ei maistu millekään eikä varmaankaan ole kovin ravinteikastakaan. Ja yhdestä paketista tulee vielä vaikka kuinka monta annosta. Ehkä teen siitä jotain evästä töihin. Kyllä se menee, jos ei muuta ole...
Jotenkin mietityttää kyllä koko projektin mielekkyys. Miksi käyttää säilykkeet ennen muuttoa? Ostan kuitenkin vastaavat tuotteet uuteen kotiin. Ihan samahan se olisi kantaako ne herkkusieni- ja hernerokkapurkit muuttokuormassa vai erikseen kauppakassissa uudesta lähikaupasta kotiin. Saman verran ne kuitenkin painavat :D
Muuttoprojekti etenee. Ollaan viety uuteen kotiin jo muutamia autolastillisia tavaraa ja muutamia pienempiä kalusteitakin. Farkkumalliseen henkilöautoon mahtuu ihan kivan kokoinen kuorma, kun takapenkit laskee alas. Ollaan aloitettu sillä periaatteella, että viedään kaikkea sellaista mitä ei seuraavan kahden kuukauden aikana tarvita. Ja kuinka ollakaan valtaosa meidän tavaroista tuntuu olevan sellaista... Uusi koti on isompi kuin nykyinen, muutetaan kolmiosta neliöön, joten sen puoleen ei ole ongelmaa saada tavaroita mahtumaan.
Ihanaa, aurinkoista äitienpäivää toivottaen,
Nina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)