Blogeissa ja youtube-kanavissa näkee jatkuvasti ostosten esittelyjä. Kiinnostaakohan tällaisen nuukailijan ostokset oikeasti ketään? No esittelen kuitenkin :D Kävin lempikaupassani Saiturin Pörssissä. (Minulle ei muuten makseta ko.kauppaketjun mainostamisesta mitään enkä minä tai läheiseni ole siellä töissä tai omistajana)
Saiturin Pörssi on imagoltaan halpakauppa. Samaa tyyliä kuin Tarjoustalot ja muut halpis-sekatavarakaupat. Paitsi että Saiturin Pörssi on minun kokemuksen mukaan oikeasti edullinen. Tarkkoja hintavertailuja tehneenä tohdin näin sanoa. Se on perheyritys, joka nettisivujensa mukaan aidosti palvelee asiakkaita. Itse en juurikaan myyjiä yleensä vaivaa, mutta Puolisoni on sitäkin aktiivisempi. Nyt kun olen vuoden ympäripuhumisen jälkeen saanut hänet käännytettyä saiturinpörssiläiseksi, hän ravaa siellä vähän väliä ja raportoi reissuistaan. Kertomukset ovat aina positiivia :) Henkilökunta on lupauksen mukaisesti asiantuntevaa ja ystävällistä. Myyjät tietävät, missä mitäkin on, ja löytävät nopeasti varastosta lisää, jos hyllyssä on jotain liian vähän. Kauppa saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa kaoottiselta, joten palvelua kannattaa pyytää, jos ei itse jaksa tutkia hyllyjä.
Tässä nämä minun tämänkertaiset ostokset. Kuitti on valitettavasti ehtinyt jo päätyä roskikseen, mutta osan hinnoista muistan vielä.
Monivitamiineja. Kappalehinta oli muistaakseni alle 10 cnt. Kävin samalla reissulla apteekissa, ja sen muistan, että siellä olisi ollut kalliimpaa. Purkkia ei ole vielä korkattu, joten en voi sanoa mausta tai tehosta mitään, mutta päiväystä riittää 9/2015 saakka.
Vellitutteja. Kaksvuotias juo vielä illalla unimaitoa tai velliä tuttipullosta. (Voi kiesus mikä lasku tulee, jos joudumme tämän takia hampaidenoikomishoitoon myöhemmin :/ Päivällä hän juo kyllä mukista). Hinnasta ei ole enää muistikuvaa.
SodaStream, special edition, josta tulee 18 litraa juomaa, muistaakseni 6,90€. Huomattavasti edullisempi siis kuin normaalikokoinen pullo. Ei kuitenkaan yhtä edullinen kuin esanssitipoilla tehty makuvesi, josta kirjoittelin aikaisemmin.
Nelli-roskapusseja. Tarjouksessa 4 pakettia 2 €. Halpaa, mutta tätä en voi kaikille suositella. Pussit olivat todella hötöjä. Ne eivät kestä tuhtia lastia talousroskaa. Mutta paperikorissa ovat ok. Tai esim. biojäteroskikseen biojätepussin alle suojuspussiksi. Näitä en kuitenkaan aio ostaa uudestaan. (Parhaat roskapussit löytyvät S-kaupoista: paketti, jossa on sininen ja vihreä rulla samassa. Ovat kestäviä ja edullisia. Ja läpikuultaviin pusseihin voi esim. matkalaukkuun pakata kaikenlaista, ja heti näkee mitä missäkin on.)
Maailman ihanimmat pehmosukat. Väri hehkuva pinkki, joka häätää syksyn harmauden pois. Muitakin kirkkaita värejä oli. Materiaali oli jotain ihan käsittämättömän pehmoista. Näitä sukkia ei haluaisi ottaa jalasta pois ollenkaan :) Hinta 1,95 €.
Kumihanskat. Ohuehkot, mutta ovat osoittautuneet kestäviksi. Ohuemmalla hanskalla saa myös hiukan paremman tuntuman siihen, mitä on tekemässä tai käsittelemässä, joten ei paha. Hinta 1,25€.
WC-kukka. Ympäristömerkillä varustettu tuote alle kahdella eurolla. Ihan hyvin puhdistaa. Ainakin paremmin kuin Lidlin vastaavat omat merkit.
Saiturin Pörssien valikoimasta voin vielä nostaa esille muutaman tuoteryhmän, joita ei tällä ostoskierroksella tarttunut mukaan.
Mausteet: isoja kanistereita ja pieniä pusseja. Meidän keittiöstä loppui joku aika sitten meirami. Puoliso kävi lähikaupassa, mutta ei suostunut ostamaan sitä, koska kilohinta oli jotain 150 €. Oltiin ilman. Minä ostin myöhemmin Prismasta, ja olin sillä hetkellä ihan fiiliksissä, kun kilohinta oli "vain" 112 €. Fiilis latistui jonkin verran, kun myöhemmin samalla viikolla huomasin, että Saiturin Pörssissä olisi ollut sitä kilohintaan 32 €. (Kyseessä tosin se iso kanisteri. Pieni pussi olisi ollut muistaakseni jotain 70 €/kg luokkaa.)
Karkit ja herkut: Edullisia tarjouseriä. Usein niissä on viimeiset myyntipäivät lähellä, mutta ei aina. Ja ihan viimeisillä päivillä tai jopa yli menneitä myydään ihan superhalvalla. Joskus oli esim. laatikko 24 kpl Dumle-donitseja 1 € (siis koko laatikko yhdellä eurolla).
Juomat: Puoliso tykkää tummasta oluesta. Sitä on ollut välillä hätkähdyttävän edullisesti, samoin siideriä erilaisia tarjouseriä, ihan kuranttia kamaa. En nyt kerro enempää, ettei blogini joudu huonoon valoon viinaksien mainostamisen johdosta. Ja limsoja, mehuja ja limutiivisteitä on tietysti myös :)
Asusteet: Olen nähnyt vaihtelevia tarjouksia käsineistä, mutta en ole vielä ehtinyt ostamaan. Esim. naisten nahkasormikkaita 2,95€, naisten ja miesten narkarukkasia lämpimällä vuorella alle 10 €, en muista enää tarkkaa hintaa. Lasten sukkia 1 €. Näitä ostin joskus silloin kun Kaksvuotias oli vasta yksvuotias. Olivat ihan samoja sukkia kuin muuallakin, voin suositella.
Miinuspuolena täytyy sanoa, että Saiturin Pörssin myymälöitä on vain Etelä-Suomessa. Ainakin Helsingissä, Vantaalla ja Järvenpäässä. Verkkokauppaa ei ole, mutta nettisivut löytyy www.saiturinporssi.fi ja sitä kautta voi tilata sähköisen esitteen viikottaisista tarjouksista.
Antoisia löytöretkiä!
Terveisin,
Nina
P.S. Teksteissäni en mainosta mitään. Kaikki mielipiteet ovat omiani, tuotteet ja palvelut itse ostettuja tai läheisiltä lahjaksi saatuja ilman maínostarkoitusta. MUTTA. Aion sijoittaa jossain vaiheessa jonkun mainosbannerin tai pari tänne blogiani koristamaan. Jospa hiukan lisätuloja saisi. Käsittääkseni noilla Google Adsense -mainoksilla ei kauheasti pääse rikastumaan, joten työnantajani ei tarvitse pähkähkäillä, olenko lopettamassa päivätyöni blogitulojen turvin. Mutta jos vaikka jonkun kahvipullan tai peräti lounaan työpaikkaravintolassa saisi kustannettua, se olisi mukavaa :)
Päädyin jonkun sattuman kautta lukemaan kirjaa Naapurin miljonääri. Löysin sen verkosta englanninkielisenä (Millionaire Next Door), ja pääsin siis lukemaan ilmaiseksi, ilman edes kirjastossa käymisen vaivaa. Mainiota, mainiota... (ilmaista englanninkielen harjoitusta samalla)
Aihe ei ensi näkemältä ole ollenkaan meikäläisen mukavuusaluetta. Amerikkalaisten miljonäärien elämäntapa!?! Hohhoijaa, luulisi siitä olevan nuukailu kaukana! Tällä olettamuksella olivat lähteneet myös kirjan kirjoittajat liikkeelle. Ja pieleen meni.
Kyseessä on tutkimus, jossa kartoitettiin amerikkalaisten miljonäärien elämäntapaa. Miten he olivat päätyneet miljonääreiksi, ja miten se vaikutti heidän ja läheistensä elämään. Ja mikä tärkeintä, miten voisi päästä tuon "tarunhohtoisen salaseuran" jäseneksi?
Miljonäärejä tarkasteltiin talouksittain tai perhekunnittain, paitsi sinkkuja tietenkin yksittäisinä henkilöinä. Suurin osa heistä oli kuitenkin perheellisiä, useimmiten vähintään keski-ikäisiä ja edelleen naimisissa alkuperäisen ensimmäisen puolisonsa kanssa. Ei siis mitään trendi-liihottelijoita sen puolesta. Tyypillisesti ison varallisuuden kasaamisessa oli ollut kaksi puolta, kuin pelissä. Hyökkäys (offense), jolla tarkoitetaan tulojen hankkimista. Hyvinpalkattu ammatti tai menestyvä yritystoiminta auttaa asiaa. Toinen, ihan yhtä tärkeä osa on puolustus (defence) mikä tässä tarkoittaa, että sisään tulevia tulovirtoja ei päästetä karkaamaan takaisin ulos. Useimmilla perheillä oli arkielämäänsä varten budjetti, jota noudatettiin tarkasti. Yleensä amerikkalaisittain mies oli se isojen tulojen pääasiallinen hankkija, ja nainen kotirouva tai muuten kotiasioista enemmän vastuussa. Näiden miesten tyypillinen vastaus oli, että Kyllä, puolisoni on vielä säästäväisempi kuin minä. Rouvat pitivät tiukkaa talouskuria, ja leikkelivät niitä kuponkeja, mitä Ameriikan mantereella kovasti harrastetaan.
Eli ei vain se mitä itse tienaat ja säästät, vaan se kenen kanssa menet kimppaan/naimisiin, ratkaisee pelin lopputuloksen. Valitettavan usein näkee pareja, jotka eivät ole romanssin huumassa näistä asioista puhuneet. Ja sitten joku joutuu kärsimään :/ Onneksi meillä Puoliso on nuuka, ei me muuten varmaan enää yhdessä oltaisikaan ;) Painotuksissa on kylläkin vielä hiomista, ja välillä keskustellaan onko uusi autolehti tai rannekoru tarpeellinen. Ollaan kylläkin päästy konsensukseen siitä, että nämä huvit kustannetaan meidän nollasummaa lähenevästä tupakka-, baari- ja yötaksibudjetista :D
Merkittävän varallisuuden kasaamiseen yhden sukupolven aikana tarvitaan vielä kolmaskin pala: säästyvän rahan sijoittaminen tuottavasti lisätulojen saamiseksi. Miljonääriperheissä löytyi kiinnostusta perehtyä sijoittamiseen tai ainakin laadukkaiden sijoitusneuvojien etsimiseen.
Tyypillistä oli laatuun panostaminen pitkällä tähtäimellä. He eivät ostaneet ylihinnoiteltuja, statusta esitteleviä merkkitavaroita, mutta eivät myöskään kaikkein halvinta. Heidän elämänsä puitteet olivat ihan mukavat, ja hankinnoissaan he hakivat tyylikästä, aikaa ja kulutusta kestävää laatua, joka yleensä tulee pitkässä juoksussa edullisimmaksi. Jos joku on lukenut aiemman postaukseni kirjasta Tyylikkään köyhäilyn taito, niin tässä mennään aika lähelle sitä ajatusmaailmaa. Amerikan rikkaat nousukkaat ja Euroopan köyhtyneet aateliset (ja minä ja sinä, joka jaksat tätä postausta näin pitkälle lukea), kaikki yhtä suurta globaalia nuukailuyhteisöä :D
Kirjoittajilta vielä varoituksen sana vanhemmille: ei kannata elättää aikuisia lapsia. Se vie heiltä yritteliäisyyden ja menestymisen halun. Heistä tulee helposti elättejä, jotka pitävät vanhempiensa rahapussia omana tulonlähteenään vielä keski-iässäkin. Itse asiassa ei kannata lainkaan kertoa lapsilleen olevansa miljonääri.
Kun vielä elinkaarella mennään eteenpäin, tulee perinnön jättämisen aika. Kirjoittajat tekivät sellaisen huomion, että elinaikanaan miljonäärikerhoon kuuluneet olivat kuollessaan usein lähes varattomia. He olivat siirtäneet omaisuuttaan pikkuhiljaa sukulaisilleen ja muille tahoille, verottomin lahjoin, ja ties millä keinoin. Veroja ei näiden jättiperintöjen johdosta juurikaan maksettu. Enpä tiedä miten tuo onnistuisi Suomessa. Meillähän verottomien lahjojen raja on niin alhainen, ettei sen avulla mitään miljoonaperintöjä siirrellä.
Kirja oli ihan viihdyttävää luettavaa. Ei nyt mitään maailmoja mullistavia uusia asioita, mutta tarjoaa vahvistuksen sille, että nuukailemalla pysytään oikealla tiellä :) Pitäisi vielä keksiä, miten saisi muhkeat tulot ja sijoittaa ne johonkin pankin räjäyttävään juttuun. Sit olis hyvä.
Kirjaston hämystä viikonloppua toivottaa,
Nina
Olen kuullut parikin vinkkiä perunoiden kypsentämiseen vähemmällä sähköllä. Yksi on se, että laittaa perunat likoamaan kylmään veteen etukäteen muutamaksi tunniksi. Ne kuulemma pehmenevät siinä. Tämä ilmeisesti tepsii parhaiten kuorituille perunoille. Mene ja tiedä. Minusta tämä on liian hidasta ja tehotonta, ainakin yhdistettynä tuohon seuraavaan vinkkiin, joka on ehdoton suosikkini. Mutta kokeilkoon ken lystää, ei mua haittaa... Ja lisään vielä, että olin nuorena likkana viikon verran töissä lounaskahvilassa ja siellä liotettiin perunoita ennen keittämistä. Joten vinkki on peräisin ammattilaistaholta, ja sen myötä varmasti testattu ja toimiva.
Toinen kuulemani niksi on laittaa perunat veteen (kuorineen tai ilman) ja kuumentaa vesi kiehuvaksi. Sitten virta pois, ja päälle pannumyssy, peitto tai mitä tahansa sopivaa fylliä. Sitten vaan odotellaan, että perunat kypsyvät kuumassa vedessä ajan kanssa. Idea siis on, että estetään mahdollisimman tehokkaasti vettä jäähtymästä, ja perunat kypsyvät lämpimässä vedessä.
Ja eikun testaamaan :) Valitsin ns. yleisperunoita, sellaisia edullisia tavallisia marketti-pottuja. Ei erityisen kiinteäksi tai jauhoiseksi mainostettuja. Yritin valita pienemmän puoleisia, joiden halkaisija on pisimmältä kohdalta noin 7 cm ja "vyötäröltä" noin 5 cm. Kattila lähti hellalle aamulla 9:30 aikaan. Kuumensin veden kunnolla kiehuvaksi. Sitten sammutin virran, ja laitoin kattilan päälle pyyhkeen. Taittelin sen siten, että reunat eivät päässeet koskettamaan kuumaa levyä (saisin säästö-kypsentää perunoita satoja vuosia, että säästäisin tulipalon aiheuttamat kustannukset :O) Reilussa kahdessa tunnissa perunat hautuivat sopivan pehmeiksi.
Olen tyytyväinen testin tulokseen. Tietysti tämä menetelmä vaatii aikaa, joten arki-iltoina töiden jälkeen sitä ei voi käyttää. Mutta silloin kun on aikaa, niin ilman muuta suositeltava tapa. Perunat olivat aivan samanlaisia kuin normaalilla keittämisellä. Sähkön säästöstä en osaa antaa hinta-arviota, eihän siitä varmaankaan paljoa tule, mutta kaikki on kotiinpäin. Ja jälleen kerran nuukailu säästää myös luonnonvaroja. Hyvä mieli, hyviä perunoita ja lisää rahaa. Kyllä mulle kelpaa!
Terkuin,
Nina
P.S. Vielä yksi vinkki tuli mieleen. Silloin kun kypsentää ruokaa uunissa, ei kannata keittää perunoita erikseen hellalla. Perunat voi laittaa esim. laakeaan astiaan, pohjalle vähän vettä, ja uuniin mukaan. Haarukalla voi kokeilla kypsyyttä. Tämä on helpoin tapa minun kuulemistani versioista. Uuniperunat ovat sitten asia erikseen, nams mitä herkkua nekin.
