tiistai 22. heinäkuuta 2014

Nuukailijattaren kirjastosta: Tyylikkään köyhäilyn taito

Luin kirjan nimeltä Tyylikkään köyhäilyn taito, kirjottanut Alexander von Schönburg. Kirjailija on saksalainen kreivi, jonka suku on mitä hienointa ja vanhinta, mutta hienous ei merkitse rikkautta. Kreivi menetti hyvin palkatun työnsä ja siitä alkoi taloudellinen alamäki. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa tyylin alamäkeä! Laatu ja hienostus on mahdollista säilyttää elämässään myös ilman suureellista kulutusjuhlaa. Minusta tässä ollaan nuukailun parhaassa ytimessä: elämänilosta, tyylistä eikä paljon mistään muustakaan tarvitse tinkiä vain siksi, että haluaa säästää rahaa. Kunhan vain todellisen puutteen ja kurjuuden yläpuolella pysyy, on mahdollista saada kaikki rusinat pullasta :)

Kirja kattaa useita elämänalueita. Kreivi antaa vinkkejä liittyen tyylikkääseen pukeutumiseen, ruokailuun, seuraelämään, liikuntaan, lastenkasvatukseen, autoiluun/autottomuuteen ynnä muuhun. Kirjan alussa hän kertoo miten sosiaalinen alamäki voi hoitua tyylikkäästi niin erilaisten yksilöiden kuin yhteisöjenkin osalta. Kaikki esimerkit eivät tosin minulle avautuneet. Helmut Berger -nimisen näyttelijän alamäen kuvaus oli minusta ihan oikeasti alamäkeä. Mitä tyylikästä on siinä, että menestyjä menettää kaiken, vajoaa deekikselle ja muuttaa myöhäisessä keski-iässä äitinsä nurkkiin asumaan. Anteeksi junttiuteni, mutta ei avaudu, ei. Pisan kaupungin kuvaus sen sijaan oli kiinnostava: mahtikaupungista pieneksi eliittiyhteisöksi.

Pukeutumiseen kreivi suhtautuu rennon yliolkaisesti, antaen kuitenkin muutaman hyvän vinkin. Hän kertoo pari second hand -paikkaa, joista Euroopan aateliset käyvät ostamassa muotiluomuksia. Hän antaa käytännöllisen vinkin niille, jotka haluavat antaa varakkaan vaikutelman: kannattaa pukea ylleen yksi kallis vaate tai asuste. Loput voivat olla ihan tavallisia, jopa "halpiksia", ja kuitenkin tuo yksi kappale luo loistetta koko asukokonaisuudelle, ja vaikuttaa siltä kuin olisi kokonaisuudessaan hienosti ja kalliisti pukeutunut. (Minusta tosin kalleus ja hienous eivät ole synonyymejä.)

Hän kertoo eräästä köyhtyneestä aatelisherrasta, jolla ei enää ollut varaa palvelijaan. Niinpä herra kuvitteli itsensä omaksi palvelijakseen ja siivosi sen voimalla. Saisikohan tästä siivousintoa itsellekin... sitä ei ole viime aikoina juuri näkynyt...

Autottomuus on kirjoittajan valinta. Kaupungissa asuvalle se on mahdollista, vaikka olisi perhettäkin. Koska hänellä ei ole varaa haluamaansa riittävän tyylikkääseen autoon (joka olisi Aston Martin), hän ei halua mitään autoa :)

Ulkona syöminen on kreivin mielestä turhaa. On paljon tyylikkäämpää ja myös hauskempaa kutsua ystäviä kotiin viettämään iltaa. Ruuhka-Suomessa asuvana keksin minäkin plussia tähän kohtaan. Kaikkien ei tarvitse matkustaa vaivalloisesti ja ehkä kalliistikin (taksilla) keskustaan ja takaisin tärskyille. Yksi voi olla kotona ja toinen/muut tulevat sinne. Matkustamisen vaivaa säästyy. Kustannuksia voi säästää siinäkin kohtaa, jos joku viiniä maistellut haluaa jäädä sohvalle yöpymään, eikä tarvitse mennä kalliisti taksilla kotiin, tai majoittua hotellissa. Noh, minulla on keski-ikäisen perheellisen koti-ihmisen näkökulma tähän asiaan. Nuoret luonnollisesti haluavat suunnata "ihmisten ilmoille" enemmän ;) Heille voinee suositella piknikkejä.

Matkusteluun kreivi suhtautuu nuivasti, ja pitää sitä turhana. No joo, hän on itse syntynyt Mogadishussa ja sen jälkeen asunut lapsuuden perheensä mukana useissa eri maissa. Niin eihän silloin enää ole niin avartavaa matkustaa katsomaan eri maita ja kulttuureja. Kyllä minun kaltaiselleni kantasuomalaiselle on virkistävää ja elämyksellistä käydä katsomassa muun maailman menoa. Tässä kohtaa kreivi on ehkä vähän omituisella tavalla elitistinen.

Kaiken kaikkiaan hyvä kirja. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista, kuvausta Euroopan aateliston elämäntavasta ja tapahtumista, sekä lukuisia ihan oikeasti käyttökelpoisia vinkkejä edulliseen tyylikkääseen elämään. Perusviesti on myös ekologisesti kannatettava: ei kannata ostaa kasapäin roskaa, vaan laadukasta ja tarpeeseen. 

Kiitos, että jaksoit lukea loppuun asti! :)

Terveisin kirjaston hämärästä,
Nina

1 kommentti: